sunnuntai 5. lokakuuta 2014

 Tämän päivän Turun sanomissa oli arvostelu teoksestamme, jonka voit lukea alta. Jutun lopussa on myös linkki pieneen videopätkään harjoituksistamme.


Tekstikoko A A

Kehollisia hetkiä äänen ja liikkeen vuoropuheluna


Kehollisia hetkiä äänen ja liikkeen vuoropuheluna
Tanssi | Turun Sanomat 03:31 | 0
 
Tulevan Anatomia. Koreografia Elina Pirinen ja Janina Rajakangas, tanssi Elsa Heikkilä, Malwiina Heikkilä, Emmi Hyvönen, Pauliina Kyttä ja Katja Sallinen, valot Nanni Vapaavuori. Ensi-ilta Barker-teatterissa 3.10. klo 19.

Liikkeen voi pukea sanoiksi − sen todistavat N0llapiste-kollektiivin tanssijat kolmiosaisessa teoksessa Tulevan anatomia. Karu betonilattia, valkoiset, pelkistetyt seinät ja yksinkertainen valomaailma korostavat liikettä ja puhetta, jotka valtaavat tilan.
Teos alkaa hiljaisuudessa, ja tanssijat ovat jähmettäneet kätensä eri asentoihin. He ovat selittämässä jotain, mutta puhetta ei kuulu. Alun liikkumattomuus on niin pitkä, että se menettää jännityksensä. Vihdoin siirrytään tanssijoiden verbaaliseen pyörremyrskyyn, joka on mukaansatempaava ja hengästyttävä kertomus kertojan ja Wendyn välisestä suhteesta. Vaikka tarina on päätön, se soljuu eteenpäin kuin tanssi, erilaisilla rytmikuvioilla ja aksenteilla. Tanssijat kertovat tarinan hämmästyttävän yhtenäisesti ja ilman muistikatkoksia, vaikka heidän silmänsä on peitetty. Puhe rakentuu muiden aistien varassa suhteessa toisiin yksilöihin.
Toisessa osassa tanssijat levittäytyvät eri puolille avaraa tilaa aistimalla toistensa liikkeen. Loisteputkilampuilla ja kaiuttimilla kuorrutettu rakennusteline rullaa ympäri tilaa. Se muuntelee valaistusta ja tuottaa koruttoman äänimaailman, joka nostaa liikkeen keskiöön. Fyysisesti vahva liike pitää intensiteettinsä ja vetää tanssijoita eri suuntiin, tulevaisuudesta takaisin tähän hetkeen. Tanssijat kokeilevat, miltä liike tuntuu erilaisissa olotiloissa; alastomana, sokeana ja kehollisen naurun kautta. Tuntemukset siirtyvät katsojan kehoon.
Huilisti Kaisa Kortelainen ja pianisti Johannes Piirto päättävät teoksen irvailemalla sukupuolittuneilla kehollisilla käytännöillä. Heidän musiikkinsa on harmonista, mutta ristiriidassa heidän absurdin olemuksensa kanssa. Kortelainen liikkuu tilassa ylvään mahtipontisesti viikset kasvoillaan, naisellinen turkis päällään. Piirto on pukeutunut naiseksi, mutta hakkaa miehekkäästi betonilattiaa vasaralla. Sukupuolittuneet merkitykset sekoittuvat. Kokonaisuudesta rakentuu yllätyksellinen nykyisyyden ja tulevaisuuden vuoropuhelu, joka jättää katsojan pohtimaan kehollisuuden ulottuvuuksia kaikessa toiminnassamme.
SUVI SATAMA

Lähde:  http://ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/684427/Kehollisia+hetkia+aanen+ja+liikkeen+vuoropuheluna

Ja täältä voit katsoa videon:
http://tstv.fi/video/6370

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti