torstai 17. toukokuuta 2012

Yllätyksiä


Kevään piristyksenä haluan kertoa teille lukijoillemme pienen tarinan eräältä keikaltamme. Olimme harjoitelleet lyhyen koreografian IRTI-teoksemme pohjalta ja menimme esiintymispaikalle hyvillä mielin. Tilaisuus jossa esiinnyimme oli rento ja esitys kesti vain viitisen minuuttia. Me tanssijat siis ajattelimme homman hoituvan suhteellisen helposti. Lämmiteltyämme nurkan takana pääsimme lavalle. Esitys alkoi hiljaisuudessa, jolloin tunsin olevani lavalla rentona ja avoimena. Ensimmäisten liikesarjojen aikana lähellä olevaan yleisöön sai hyvin katsekontaktin ja muutenkin tunnelma oli hieno ja keskittynyt.

Kun musiikki vihdoin alkoi, muuttui tunnelma ainakin meillä esiintyjillä kuin taikaiskusta. Me tanssijat kuulimme kaiuttimista jonkun aivan muun kappaleen kuin sen mihin olimme harjoitelleet. Omissa ajatuksissani pyöri, että mitä ihmettä teemme. Lopetammeko tanssin ja pyydämme saada aloittaa alusta oikean musiikin säestyksellä vai tanssimmeko koreografian musiikkiin, josta meillä ei ollut mitään tietoa. Minun teki mieli juosta nopeasti pois lavalta hihittämään yhdessä toisen tanssijan kanssa. Yritin saada kanssatanssijaan katsekontaktin ja löytää jonkunlaisen sanattoman yhteisen päätöksen. Katsekontakti kuitenkin aiheutti sen, että meinasimme molemmat revetä nauruun. Niinpä tämä idea piti hylätä heti alkuun ja tehdä esiintyjänä oma ratkaisu. Koko ajan näitä ajatuksia läpi käydessäni jatkoin herkän koreografian tanssimista ja yritin pitää ilmeeni kasassa. Musiikki oli hyvin kaunis verrattuna alkuperäiseen ja sai tanssimme näyttämään jonkinlaiselta kahden naisen rakkaustarinalta, ainakin omissa ajatuksissamme. Katsekontakti olisi vain vahvistanut tätä tunnelmaa, joten oli parempi pitää katseet tiukasti yleisössä ja jatkaa eteenpäin.

Oma valintani oli siis jatkaa tanssia aina koreografian loppuun asti ellei toinen tanssija tekisi puolestani päätöstä ja lopettaisi sitä kesken. Hän oli kanssani samaa mieltä ja tanssimme koreografian loppuun asti koko ajan samalla jännittäen miten musiikki muuttuisi tai loppuisiko se oikeaan aikaan. Tämä toi esiintymiseen aika paljon lisää haasteita, koska ajatukset olivat väkisin musiikissa eivätkä liikkeessä tai vuorovaikutuksessa toiseen tanssijaan ja yleisöön.

Jälkeenpäin pohdimme ratkaisuamme ja mielestämme se oli edelleen oikea. Eri asia olisi ollut, jos koreografia olisi alkanut musiikin kanssa alusta lähtien. Silloin olisimme keskeyttäneet ja aloittaneet alusta. Nyt tuntui väärältä lopettaa jo alkanut koreografia ja hieno tunnelma, jonka olimme yhdessä yleisön kanssa luoneet.

Aurinkoisia päiviä toivoen,

Elsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti