keskiviikko 10. elokuuta 2011

Loppu on lähellä

Nyt voin jo todeta, että on voittaja fiilis! Ensi-ilta viikolla viimeistään laitettiin työryhmäläisten kropat ja mielet koville. Aivot kävi kuumana joka iikalla ja kaikki hyvätkin ideat kyseenalaistettiin aina uudestaan ja uudestaan. Parasta oli kun loppujen lopuksi joissakin tapauksissa palattiin monen mutkan kautta samaan päätökseen miten asia oli jo aiemmin sovittu. Kyseenalaistaminen ja asioiden uudelleen miettiminen on usein melko rasittavaa puuhaa, mutta ehkä hyödyllistäkin. Vaikka lopputulema ei olisi hurjasti muuttunut, niin asioille saattaa syntyä uusia merkityksiä ja syitä. Ajatus syvenee.

Saimme teoksen jo hyvissä ajoin valmiiksi tai ainakin perus rungon kasaan, ja läpimenoja vedeltiin monia kertoja, silti on aina yhtä uskomatonta miten yleisön läsnäolo muuttaa ryhmän energiaa ja tekee teoksesta kokonaisen. Minulle tanssijana teos avautuu aivan uudella tavalla yleisön kautta, jokainen pienikin ele saa kaipaamansa merkityksen. Monia asioita tekee huomaamattaan ja tiedostamatta, mutta kun yleisö on paikalla tulee aivan eri tavalla tiedostaneeksi kehoaan ja ympäristöään. Esityksissä ei tarvitse huolehtia enään rakenteesta tai koreografioiden toimivuudesta, kaikki on valmista ja saa nauttia esiintymisestä. Sen tähden minulla ainakin tulee vasta ensi-illan jälkeen varmuus ja luotto teokseen sekä itseeni esiintyjänä. Tai oikeastaan kai se tulee jo esityksen alkaessa, mutta en koskaan muista oikeastaan mitään mitä on tapahtunut lavalla. Jännitys kai vie muistin?

Nyt siis on taas yksi tiivis harjoitusjakso jo ohi, ja äkkiä se menikin. Kiitos ihanalle työryhmälle upeasta kesästä ja mahtavasta työskentelyilmapiiristä! Erityiskiitos tytöille huonoista jutuista ja inspisten sekä kuningasideoiden jakamisista ja koko heinäkuusta. Erityiserityis kiitos yleisölle ja kaikille teille jotka olette meitä tukeneet. Tämä on maailman kliseisin lause ja en sitä ehkä haluaisi käyttää ja se ällöttää minua ja monia muitakin eikä sitä saisi näin julkisesti käyttää, niin silti: ilman teitä ei olisi tätä esitystä! (tai ainakaan sitä ei esitettäisi.) Haluan kiittää myös kahvilantäti-Sohvia, joka loihtii upeat tarjoilut esityksiimme. Lähes yhtä paljon kuin seuraavaa esitystä, odotan esityksen jälkeen saavani palan suklaakakkua! Suosittelen.

Mutta eihän tämä onneksi ole vielä kokonaan ohi. Jäljellä yksi koululaisnäytös sekä kaksi lauantain näytöstä klo 15 ja 19. Tervetuloa! Kovasti toivon saavani työskennellä samojen ihmisten kanssa vielä tulevaisuudessakin! Se jää nähtäväksi. Mutta mää sanon, että tää ei jää tähän!

-Mahku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti